— Olen, olen aivan yksin, sanoi Paul.
— Millä pääsitte tänne asti, isällähän on avaimet? kysyi Napukka.
— Vastatkaa: varastin ne hänen taskustaan, kuiskasi Nike taas.
— Varastin ne hänen taskustaan, sanoi Paul.
— Hyvä on, kuului Napukan ääni. Nyt minä ymmärrän kaikki.
— Mehän ymmärrämme aina toisemme puolestakin sanasta, lausui Paul.
Niin tietysti nytkin.
— Tietysti, vastasi Napukka. Minä olen yhtä teidän kanssanne, niinkuin suutarin piki ja lanka.
— Toimititko asiani eilisiltana?
— Minkä asian?
— Sen rakkausasian, jonka otit ajaaksesi. Mitä sanoi ystäväni?