— Avain on tässä, sanoi Didrik ja ojensi Gyllenstjernalle avaimen, jonka Paul oli Martalta saanut ja joka oli pudonnut hameen taskusta, kun muuan sotilas oli sen nostanut maasta.
— Tuuma oli oivallisesti laadittu, mutta myttyyn se meni, huusi maaherra. Ja nyt telkien taakse mies!
Sotilaat läksivät kuljettamaan Paulia vankitornia kohden.
V.
Mikon yritys.
— Nyt sitä kai saa isänsä majan hyljätä ja mennä vieraille maille, sanoi Napukka itsekseen, päästyään kaupungin puolelle turvaan piiloutumalla niihin sokkeloisiin katuihin, jotka olivat tuomiokirkon ympärillä.
Istuttuaan aikansa erään vajan katoksen alla ja arvellessaan, että kukaan ei häntä enää aja takaa, hän uskalsi hiipiä esiin ja varovasti silmäillen ympärilleen mennä Paul Moijin asuntoa kohden. Täällä hän toivoi tapaavansa Mikon, jonka hän tiesi olleen tietoisen siitä matkasta, mille Jokkim Frese oli aikonut lähteä ja joka niin perin surullisesti oli päättynyt.
Kauppiaan väentuvassa hän tapasikin Mikon rauhallisesti vetämässä haikuja piippunysästä. Napukka meni hänen luokseen ja vihkaisi hänelle:
— Isäntä tulisi minun kanssani hiukan erilleen näistä muista!
Mikko katsoi pitkään poikaan, nousi, naputti perskat piipustaan lieteen sen ohi mennessään ja asteli Napukan jälestä.