— Nyt olen hukassa, ajatteli Paul. Auta nyt, järki, minua, muuten menee kaikki ympäri kuin köyhän maailma!
Hän aikoi lähteä karkuun, mutta samassa olivatkin portilla vahdissa olleet sotilaat rientäneet saapuville ja ottivat Paulin kiinni.
— Vai niin, vai niin, sanoi ilkkuen Didrik. Kyllä minä ymmärrän, mitä tekemistä Paul Moijilla on tässä talossa. Mutta nyt ne tuumat menivätkin myttyyn!
Napukka, huomattuaan Paulin joutuneen kiinni, läksi pakoon.
— Ottakaa tuo poika kiinni, hän on samassa juonessa! huusi Didrik.
Mutta sitä oli helpompi sanoa kuin tehdä, sillä Napukka oli ketteräjalkainen ja kiisi minkä alta pääsi. Pari sotilasta läksi hänen jälkeensä tavoittamaan häntä, mutta turhaan.
Tänä aikana seisoi Paul hammasta purren kiukuissaan kahden sotilaan kiinnipitelemänä. Hän tiesi yrityksensä epäonnistuneen ja ajatteli vain, millä tavoin pelastaisi Martan joutumasta vaaraan.
Gyllenstjerna tuli rouvineen linnan portaille ja kysyi, mikä melun oli aiheuttanut. Muutamalla sanalla Didrik selitti kaiken. Gyllenstjernan silmät iskivät tulta hänen kuullessaan, mitä varten Paul oli tullut linnaan, ja huomatessaan, miten vaimonsa oli tavallaan ollut osallisena tähän kaikkeen. Hän etsi silmillään Marttaa, mutta tämä oli jo ennättänyt paeta huoneeseensa. Sinne päästyään hän vaipui tainnoksissa maahan.
Nyt kääntyi maaherran koko huomio Pauliin. Hän astui lähemmäksi ja karjaisi hänelle:
— Nyt ymmärrän koko tämän juonen! Vankilaan sinut suljen, ja kauan saat odottaa, ennenkuin sieltä jälleen ilmoille tulet. Tuokaa avain tänne!