Ennen, kun herrat ryyppäsivät yhdessä, ja jos vähintäin kolme istui saman pöydän ääressä, niin kahdenkymmenen minuutin päästä alettiin kertoa rivoja juttuja. Nyt me istumme miehet ja naiset yhdessä ja puhumme siveydestä ja samalla kerromme oikein yksityiskohtia myöten maailman turmeluksesta. Se hivelee niin suloisesti hermoja, ja kuinka opettavaa se samalla on! Mehän opimme tietämään kaikki eri tavat. Ja kun oikein pyhän huumauksen tahtoo saada, niin pidämme suuren kokouksen ja puhumme siinä peitetyin sanoin maailman turmeluksesta. Eiköhän se entinen tapa ollut selvempi?
Ja kun me olemme oppineet tietämään, mitä kaikkea syntiä alaston ruumis voi tehdä, niin onhan luonnollista, että ruumis parkaa koetetaan peittää. Kirkosta koetetaan ajaa alastomia kuvia pois, Takasen "Aino" parkakin sai väistyä erään kirjakaupan ikkunasta. Mitähän ajatuksia niillä valkonauhalaisilla oli, jotka sen tekivät, koska he sitä niin vaativat pois?
Kohta voimme odottaa samanlaista ihanaa aikaa, kuin oli Münchenissä kevätkesällä 1900. Silloin peitettiin Glyptotekissä kaikkien antiikkien kuvapatsaiden vaaralliset paikat suurilla paperisilla viikunanlehdillä. Minä näin sen ja minä huomasin itseni hyvin siveelliseksi, sillä minä punastuin, jos syndetikonilla marmoriin kiinnitetty lehti oli kulmasta irtaantunut.
Jotta siveys oikein näkyisi, niin me siveelliset herrat pukeudumme mahdollisimman ruumiinmukaisiin vaatteisiin. Ne herättävät naisissa oikeita ajatuksia. Ja naiset kiristävät ruumiinsa ja tuovat tarkoin esiin sen, mikä naisen ruumiissa on eroavaa miehen ruumiista. Mitä siitä, että terveys pilaantuu tulevien sukupolvien vahingoksi, kun muotia vain seurataan ja keskiosa vartaloa kyllin selvästi esiintyy.
Kun meidän siveelliset naiset niin vähän saavat osakseen miesten ihailua, niin ovat he päättäneet iltaisin mennä kadulle ja antaa herrojen iskeä heihin saadakseen tietää, ketkä niistä ovat epäsiveellisiä. Kuinka suurta on siveys, kun saa kaduilla vilkuilla ympärilleen ja kehoittavasti hymyillä, ja sitten saa kuulla tuon kaupanteon rakkaudesta, kuulla kaikki aistilliset lauseet. Ja kun viimeiseen asti on ne imenyt itselleen, niin sitten voi lykätä herran luotaan suuren siveellisyyspuuskan vallassa ja rientää ystäviensä luo kertomaan tarkalleen kaikki. Kun sitten laskeutuu levolle ja muistelee kaikkea tuota maailman pahuutta, niin suloinen rauha täyttää olemuksen ja näkee ihania unia. Mistä?
Jotta painetun sanan kautta — joka tässä maassa on kaikki kaikessa — voitaisiin vaikuttaa puhdistavasti, niin kustannusliike voi julkaista "maailman kuuluisaa" sarjaa siveyskirjallisuutta ja samalla himokkaan romaanin, joka on "parasta mitä tässä maassa on kirjoitettu." Näin tulee asia molemmin puolin valaistuksi.
Kyllä tämä maa tulee täysin siveelliseksi, sillä ajavathan asiaa henkilöt, jotka eivät ole tunteneet suuria tunteita, joilla veri on ollut niin tavattoman mietoa ja jotka ovat olleet kykenemättömiä hairahtumaankaan. Kauheata olisi ajatella, että asiaa ajaisi äidit, joilla on kuusi, seitsemän henkisesti ja ruumiillisesti tervettä lasta, tai naimattomat naiset, jotka ovat tyydyttäneet äidin tunnetta itsessään ja ovat sen vuoksi, vaikkapa lain ulkopuolella, etsineet miehen, jonka kanssa he ovat tahtoneet synnyttää terveen olennon maailmaan. Sellaiset naiset voisivat nousta sotaan avioliitoissa vallitsevaa epäsiveellisyyttä vastaan. Ja se ei saisi tapahtua. Avioliitto on pyhä laitos, sen kautta lisääntyy kansa. Paljous on pääasia, laatu sivuasia. Maailma on täytettävä, samapa se vaikka henkisesti rammoilla. Aivan sietämätöntä olisi, jos asiaa ryhtyisi ajamaan henkilö, joka sanoisi langenneensa mutta sitten nousseensa, joka tietäisi ja tuntisi ihmissielun heikkouden, joka uskaltaisi omien kokemustensa perustuksella luoda onnea toisille ja joka sanojensa vakuudeksi uskaltaisi aina tuoda oman elämänsä. Jos sellainen tulisi, niin täytyy meidän halveksia häntä, luopua hänen seurastaan, sillä hän on huono ihminen. Hyvä on vain se, joka kaiken pahan tekee — salassa.
Naitu nainen näkee siveellisyysasian toisin kuin se nainen, joka ei koskaan ole aistillista rakkautta tuntenut. Olin seurassa, jossa oli koolla kuusi siveyttä saarnaavaa naista. Eräs vaatimaton, seuraan kuulumaton vanhanpuoleinen rouva kysyi, kuinka moni naisista oli naimisissa. Yksi heistä oli ollut naimisissa viisi viikkoa, jolloin hänen miehensä kuoli. Tuo viaton, vanha rouva kysyi, kuinka he sitten tunsivat miehen ja naisen välisen rakkauden. Sitä kysymystä pitivät nuo naiset loukkauksena. Vanha rouva vaikeni eikä ymmärtänyt toisten loukkaantumista. Kuulin hänen hiljaa sanovan toiselle: ovatko he ehkä kateellisia?
Eikö se vanha rouva ollut typerä! Tässä maassahan saa siveydestä puhua vain se, joka ei epäsiveyttä tunne, ei tunne lankeemista, taistelua ja nousemista.
Me olemme kaikki kerran pudonneet likaan, mutta tärkeintä on, ettei kukaan sitä tiedä. Ja silloin kun emme enää jaksa langeta, puhukaamme siveydestä.