Toisinaan tuo sivistyksen jano tulee oikeaksi yleiskuumeeksi, koko maa tempoilee sen vaikutuksesta. Sellainen aika oli meillä muutama vuosi sitten, silloin kaikki opettivat.. Lopulta opettajat ja oppilaat väsyivät, sillä molemmin puolin oltiin halukkaita lunttaamaan. Nyt ei kukaan yritäkään sitä enää, sillä sen kautta ei saavutettu kummallakaan puolella lisää valtaa. Ja valtaa, sitä me koetamme kaikin tavoin saavuttaa. Sivistyksestä puhutaan, valtaa tarkoitetaan.
Meidän sielumme on sivistyksen sekatavarakauppa. Sinne on koottu kaikkia elämässä tarvittavia välikappaleita, mutta niitä ei siellä käytetä. Me uskomme, että kaikki on niin kuin olla tuleekin, kun meillä vain on kaikki tavarat. Mutta käyttää niitä — sitä me emme osaa.
Minä olen kerran saanut tietää, mitä oikea sivistynyt on, ja minä kuiskaan sen sinulle peloittaakseni sinua:
"Sivistynyt on henkilö, joka ei kerskaile tiedoillaan, kunnioittaa toisen yksilöllisyyttä, ei tee velkoja, ei vääryydellä anasta mitään asemaa, ei puhu pahaa toisesta eikä kuuntele pahaa puhuttavan, ei kosta vääryyttä vääryydellä, ei loukkausta loukkauksella."
Minä hylkäsin heti tämän opin, sillä minä huomasin sen aivan sopimattomaksi meille suomalaisille.
Meidän täytyy saada kerskailla siitäkin, mitä emme ole, mitä emme taida, polkea toisiamme, tehdä velkoja, kaikin keinoin siepata valtaa itsellemme, panetella, kuunnella juoruja, aina kostaa toiselle ja aina loukata toisiamme.
Eikö ole helppoa ja suloista elää sen opin mukaan, eikö tunne olevansa rakkaassa suomalaisessa piirissä? Me olemme kotona. Me olemme kotona!
Huomasitko, minä sanoin Me?
SIVEELLISET.
Me olemme tavattoman siveellisiä, säälimme langenneita, koetamme heitä auttaa ja nostaa. Kuinka suuria, kuinka jaloja me olemme!