Renkimäisyyttä on myös tuo suomalaisen kumarteleminen ruotsalaisille. Siinä me olemme menneet aivan irvikuviksi. Me pyrimme matkimaan heitä ollaksemme muka sen kautta sivistyneempiä. Suuri erehdys. Ei viinuri ole herra, vaikka hänellä onkin kaikki herran eleet.
Sivistyksen suuruus riippuu siitä, kuinka monta kirjaa kukin on lukenut valvonnan alaisena — s.o. koulussa, opistoissa, yliopistossa. Ja ihmisiä yllytetään tuohon lukemiseen lauseella: tieto on valtaa! Me ymmärrämme sen koulupojan tavoin: "se pääsee voitolle katutappelussa, jolla on useampi kirja heittääkseen ne vastustajan päähän." Nykyään kun meillä on sellainen keskinäinen tappeluvimma huudetaankin: enemmän sivistystä kaikille kansalaisille! Uskontokirjat ovat huomatut liian pehmeiksi, siksi ne tahdotaan poistaa.
Kaikki sivistysriennot ovat meillä matkimista, toisinaan se tunnustetaankin, mutta puolustetaan sitä sillä, että "kansa on vielä niin nuori." Kaikki on lainattua. Ylemmät koulut kulkevat saksalaisessa sotakurikaavassa; kansakouluista pakoitettiin eroamaan tarkastaja, joka uskalsi tehdä omia, oloihin sovitettuja parannuksia; yliopisto on pienoiskuva saksalaisista tiedontarhoista, kun se ensi kerran ilmaisi itsenäisyyttä, liitti se filosofian viereen lantatarhat ja karjatarhat; seminaarit happanevat vuosi vuodelta, jos huomataan suoraa mätää, niin "ei se anna aihetta toimenpiteisiin"; taidesuunnista runous matkii saksalaisia tai ruotsalaisia, kirjallisuus yleensä kaikkia maita, mutta ei näe omaa maataan muuta kuin erehdyksestä; nykyinen näytelmäkirjallisuus ei edes matki, siksi sitä ei ole olemassakaan; näytelmätaide on ranskalaisen ja saksalaisen sekasotkua; maalaus saa esityskeinonsa ulkomailta, kun se oikein hyvin sekoittaa kaikki, kutsutaan sitä yleiseurooppalaiseksi. Seurustelutavat ovat ainoat, jotka ovat pysyneet kansanomaisina, siitä ei voi erehtyäkään katsellessaan meikäläisiä. Joku hurskas sielu kyllä koettaa niitä parantaa painattamalla oppikirjankin — kaikkihan meillä saadaan painotietä! mutta ei sitä lukemalla opi.
Kaikki ne miehet ovat kuolleet, jotka uskalsivat omasta perustasta nousta ja luoda oman, itsenäisen sivistyksen. Mutta uudenaikainen sivistys yhä kehittyy. Meillä on oikea sivistämisraivo. Muutamat ovatkin ottaneet toisten sivistämisen urakalle. He kantavat tuota sivistyksen vettä pohjattomiin astioihin ja huutavat koko ajan: "hyvä Jumala, sitä sivistyksen määrää!"
Ja kun oikein pyhä vimma saa vallan, niin julkaistaan hyvin laaja teos, kuten "Oma maa." Ja jokainen rientää sen ostamaan, sillä sellaisen kirjan kautta saa sivistyneen leiman. Kun se on pöydällä, niin kuka uskaltaa enää soimata sivistymättömäksi? Olen seurannut tuon kirjan esiintymistä perheissä. Viidestäkymmenestä perheestä oli viidessätoista sitä luettu, sivut olivat avatut auki ja vihkoja oli pidelty. Muissa oli vihkoja paikoittain avattu, muutamissa ei laisinkaan. Talon herra aikoi lukea "tuon hyödyllisen ja välttämättömän kirjan" loma-aikanaan. Kun se tulee, niin hän varmaankin lepää ja lykkää lukemisen talvi-illoiksi. Kun ne tulevat, pelaa hän skruuvia ja lykkää lukemisen loma-ajaksi j.n.e.
Mutta sivistyksen urakoitsijat eivät väsy. Kohta alkaa ilmestyä tietosanakirja. Mikä ihmeellinen taikasana tuo: tietosanakirja! Kas, kun sen kirjan saa hyllylleen, niin silloin sitä on sivistynyt! Minä ehdoitan, että arvoisat sanakirjan toimittajat jättävät pois selityksen sanasta "sivistys." Joku viaton sielu voisi lukea sen, ja, jos selitys olisi suora ja todenmukainen, sanoisi hyvästit koko sivistykselle. Sivistystä olisi viisainta selittää suurelle yleisölle tietosanakirjan oppimiseksi ulkoa. Mikä ihana suomalaisen sivistyksen järjenharjoituksen iltaseura, kun kaikki kuulustelisivat toisiaan tietosanakirjan ulkoluvussa! Mutta vaikka suomalainen olisi vakuutettu siitä, että se on se oikea sivistyksen tie, niin hän lunttaisi tuossa ulkoluvussa, niin vähän on meillä todellista sisäistä pakkoa sivistykseen.
Meidän koko sivistyksemme on tuollaista lunttaamista. Ajattelen yliopistoa. Sanotaan, että kaiken sivistyksen juuri ja pohja on logiikka. On kai, on kai! Mutta miksi eivät professorit käytä sitä, kun on kysymys suomalaisuudesta yliopistossa. Mutta he ovatkin kai luntanneet sivistyksessään eivätkä tunne logiikkaa. He eivät osaa suomeakaan, vaikka heillä on todistus suomenkielen taidosta. Siinäkin on luntattu.
Ja kun meillä ihminen on sivistynyt vasta silloin kun hänellä on arvonimiä, niin järjestää yliopisto kurssia tuollaisen nimen saavuttamiseksi. Vaikka filosofian luulisi olevan tieteen, johon jokainen henkistä janoa tunteva pyrkii vapaasti, niin tehdään siitä tutkinto-aine ja asianomainen nimenhakija antaa prepareeta itsensä, suorittaa tutkintonsa ja elää elämänsä aivan kuin ei olisi kuullut filosofiasta puhuttavankaan. Tutkinto ei ole opettanut häntä hituistakaan selvemmin ajattelemaan. Lääkäri y.m. käytännön tiedemiehet toteuttavat jotenkin saamansa tiedot, filosofisen tutkinnon suorittaja on henkinen epäsikiö.
Minä odotan vain, että yliopistoon järjestetään lausunnonopetus, ja kun siinä suoritetaan tutkinto, niin eiköhän ihminen ole sivistynyt, kun hän saa arvosanan luonnollisessa puhumisessa. Me tarvitsemme sinne vielä tanssikurssit — hei, silloin sitä oltaisiin sivistyneitä! Se tieteen suunta kantaisi näkyviä hedelmiä ja diploomin saisi se, joka kauniimmin keikuttaa itseään. Politikoitsijoiden varsinkin tulisi suorittaa nämät molemmat kurssit.
Silloin voitaisiin sanoa, että yliopistossa vallitsee todella "gaja scienza."