(Heittäen niskojaan menee veräjästä.)
JUHA (pudistaen päätään). Taisi siltä Hennalta jäädä se talarin puolikas saamatta.
HENNA (tulee veräjästä). Minä kuuntelin tuolla aitan takana. Sen minä sanon, että tuollaista miestä en minä ole koskaan nähnyt. Miksi et sitä lyönyt?
JUHA. Ei ole helppoa lyödä naista, jota rakastaa.
HENNA (nauraen). Hehehehe! Katsele kissoja, tappelevat nekin! Mutta en minä voi mitään asiaa kesken jättää. Kun kerran kaikki ovat poissa, niin koeta haukkua minua.
JUHA. Minä en voi haukkua vanhempaa naista. Se ottaa niin luontoani vastaan.
HENNA. Hauku, kun minä sanon!
JUHA (kokoaa rohkeutensa). Sinä senkin raato!
HENNA. Sano paremmin!
JUHA. Sinä maantien kura-rapakko!