HENNA. Kiukkuisemmin, paljoa kiukkuisemmin! Tuo on likkojen vikinää!
JUHA. No, kyllä minä sinua kiukkuisestikin osaan haukkua, sillä nyt jo minun kärsivällisyyteni loppuu, kun tässä jokainen tahtoo painaa minua alas. Mies minäkin olen.
HENNA. Mikä mies sinä olet! Viho viimeinen vaivainen, joka ei kelpaa mihinkään muuhun kuin istumaan lullan vieressä ja laulamaan: "Kala oli vedessä ja made oli vadissa ja lude oli lullan laidalla!"
JUHA. Sinä tahdot jo ottaa minulta miehen arvonkin.
HENNA. Ei sitä ota, jota ei ole.
JUHA. Minä hirmustun!
HENNA. Hehehehe, ei sitä pelkää torakkakaan!
JUHA. Ellet sinä jo pidä sitä suutasi suipemmalla, niin saat että läjähtää!
HENNA. Millähän sinä löisit, tuollainen ruikka, tuollainen krääkkä, tuollainen krampampuli! Lyö, jos tohdit! Ähä, etpä tohdikaan!
JUHA (kohottaa kätensä lyöntiin). Ellet nyt jo lakkaa rääkymästä, niin minä isken.