MARTTI (hiukan hämillään). Mistä te, äiti, sen tiedätte?
LIISA. Menin aittaan ja kuulin sinun liikkuvan luhdissa.
MARTTI. Ei minua huvittanut sinne sillallekaan jäädä. Minä olin vakavissa ajatuksissa, ja se nuorten kevytmielinen rehkiminen ei tuntunut miltään.
MIKKO. Sillä kertaa, niin kai. Olethan jaksanut rehkiä ennen siellä tanssimassa. Olet hyppinyt kuin hullu riihessä.
MARTTI. Johan minä kahden vuoden päästä pyhäinmiesten päivän aikaan tulen täysi-ikäiseksi. Lopetettavahan sellainen meno on aikanaan.
MIKKO. Jos jokainen täysi-ikäisenä lakkaa tanssimasta, niin sittenhän me vanhat saamme minun iälläni kainalosauvoilla kulkea. Ei, ei, poikani, pitää pysyä norjana. Ja sen minä sanon, että vasta vähää ennen hautajaisiani minä aion olla tanssimatta purppuria.
LIISA. Oliko siellä sillalla jotain erikoista eilen illalla?
MARTTI. Mitä siellä olisi ollut, aivan tavallista menoa.
LIISA. Kummallista, ettei se sinua enää miellytä.
MARTTI. Minun täytyy nyt mennä, kun ne toiset odottavat. Tulin hakemaan kotoa heinäseipäitä.