SUSANNA. Ihmeiden ihme! Onko niitä sellaisia ihmisiä maailmassa! Mutta kun lukee sitä korkeaa veisua, niin silloin tietää yhtä ja toista.
MIKKO. Minä luen aina profeettoja!
SUSANNA. Ne mekastavat aina niin kovasti. Kyllähän sitä sellaista on terveellistä lukea, mutta sittenkin… Te ette siis huoli siitä Reginasta. Mutta jos Martti haluaa hänet, niin huolitte kai sitten.
LIISA. Ei Martti ole meille siitä mitään puhunut. Ja hän on sellainen poika, ettei hän sentään mitään tee vanhempiensa tahtoa kysymättä.
(Maria ja Henna tulevat.)
MARIA. Päivää! Isäntä käski sanoa, että meillä olisi talkoo torstaina. Kai täältäkin tullaan?
LIISA. Meillä on heinänkorjuu jo siksi loppunutkin, kyllä me tulemme kaikin. Kuinka siellä teillä näin kauan on kestänyt?
MARIA. Meillä ei ole ollut väkeä kylliksi, ja ne niityt, jotka ovat siellä virran varrella, eivät ole vielä olleet niitettävissä.
MIKKO. Kiire siinä jo onkin, jos tahtoo ennättää kaikki heinät korjuun, ennenkuin ruis pakkaa päälle.
SUSANNA. No, Maria, sehän oli tavaton tappelu, joka siellä eilisiltana oli Koljon sillalla.