Ja kiivaasti sydämeni odotti tuota hetkeä.
Niin palava oli minun ikäväni, etten enää taitanut tehdä työtä, vaan, kun ilta oli sammumaisillaan, menin ikkunaan ja siitä katsoin salmelle, odottaen venheen näkeväni.
Pääni oli palava ja kuumetta ruumiissani, ja koko olemukseni kaipasi hänen luokseen.
Mutta viimeisen kerran käännyin pyhän Birgitan puoleen rukouksessa, jotta hän minulle antaisi merkin siitä, tulisiko minun jäädä vai seurata noutajaani.
Mutta pyhä ei minua kuullut, ja niin alkoi ilta sammua.
Kun ikkunaani nojasin, niin takanani kuulin nypläysnappuloiden helinän.
Kuulin sen, mutta luulin jonkun sisarista tulleen minua auttamaan ja niin en kääntynytkään katsomaan, vaan salmelle suuntasin odottavan katseeni.
Jo souti venhe illan hämärässä.
Käännyin ja aioin lähteä.
Mutta kuin käännyin, niin kirkkaus taivaallinen täytti minun kammioni ja ihanasti helisivät nypläysnappulat.