Hän etsi tilaisuutta saadakseen kanssani puhua. Ja niin palavasti minä kaipasin hänen äänensä sointua, että siihen suostuin.
Silloin hän kertoi minulle kaikki tunteensa ja tahtoi minut ryöstää luostarista.
Pyhän edessä minä rukoilin, että hän armahtaisi minua, pidättäisi minut hiljaisissa suojissaan.
Mutta niin suuresti minun sairas sydämeni kaipasi hänen sanojensa säveltä, että suostuin hänen ehdotuksiinsa ja lupasin lähteä hänen seurassaan, paeta luostarista, rikkoa nunnavalani, tehdä kaikki, mitä hän minulta vaati.
Niin heikko on naisen sydän, että se on valmis rakkautensa tähden myymään sielunsa autuudenkin.
Alttarin juurella minä rukoilin pyhää, että hän minulle antaisi merkin siitä, saanko lähteä vai täytyykö minun jäädä.
Mutta mitään merkkiä ei tullut. Vaiti oli pyhä.
Minä olin pyhän alttaria varten alkanut valmistaa peitettä, joka oli taidokkaasti nyplätty. Minä en tahtonut lähteä pois, ennenkuin sen olin valmistanut. Minä toivoin, että se olisi puolestani sovittajani pyhän edessä, jotta hän ei minua rankaisisi rakkauteni tähden.
Kammiossani istuin ja tein kuumeisesti työtäni.
Sydämeni kaivattu oli luvannut tulla luokseni venheellä, joka salmeen soutaa silloin, kun aurinko on mailleen mennyt.