Kun hän sen huomasi, niin tuntui se loukkaus, jonka alaiseksi hän oli tullut, entistään kovemmalta.
Nyt oli vihan kulovalkea päässyt täyteen raivoonsa, ja hän heitteli sen tulta laajemmalle, jotta ei mikään säilyisi.
Etäämpänä merellä oli joukko miehiä, jotka elivät ryöstöstä ja hävityksestä.
Aslaluodolla he asuivat, korkealla kunnaalla, eräässä vanhassa linnassa, joka jo silloin oli ollut, kun ei vielä kristinuskoa maassa tunnettu.
Nämät miehet olivat valmiit maksamaan hänelle heidän joukkoonsa liittymisestä sen maksun, jonka hän tahtoi saada. He olivat taipuvaiset tekemään syysyönä hyökkäyksen Poikon kartanoon.
Koston ajatus oli niin kiintynyt Juhanan sieluun, että hän oli valmis kaiken uhraamaan, kun hän vain sille sai tyydytystä.
Erään kalastajan venheessä hän pääsi Aslaluodolle.
Kun hän sen rantaan astui ja näki edessään jylhät muurit, niin silloin hän tiesi astuvansa sille tielle, josta ei enää mitään paluuta ollut kunniallisten ihmisten joukkoon.
Kun hän kerran siihen linnaan oli tullut, niin oli hän astunut lain ulkopuolelle.
Hän muisti sen sinä hetkenä, ja ensi kertaa hän kostonaikeissaan epäröi.