— Minä tiedän, että he ovat minua pelänneet ja sitä minä olenkin tahtonut.
— Mutta missä on joukkosi, seuralaisesi? Minä näin vain muutamia miehiä tänne tullessani.
— Työssä.
— Missä työssä?
— Tiedäthän sen, miksi siis lapsellisia puhut, sanoi vanhus.
Hän poistui hetkiseksi huoneesta ja toi leipää ja kupillisen maitoa, jotka hän laski pöydälle sanoen:
— Tule syömään. Ateria ei ole niin herkullinen kuin se ruoka, johon
Viljaisissa olet tottunut.
— Sinä siis tunnet minut?
— Minä tunnen kaikki ihmiset, sillä minä olen kaikkia pitänyt silmällä. Mutta tule ravitsemaan itseäsi.
Juhana siirtyi pöydän ääreen ja alkoi ahnaasti syödä.