— Sinä olet sen kautta, että minun luokseni olet tullut, astunut lain ulkopuolelle. Tiedät, että kirkko on minut pannaan pannut ja laki on luvannut palkinnon jokaiselle, joka minut surmaa. Jos minun seuraani jäät, täytyy sinun astua ulkopuolelle kaiken sen, mitä tähän asti olet oikeana ja rakkaana pitänyt. Voitko sen tehdä?
— En kysy, voinko, kun minun täytyy se tehdä. Mutta sano, kun minä kaiken entisen heitän pois, mitä jää minulle sijaan?
— Voima. Korkeinta maailmassa on voima, tuo ihmeellinen ominaisuus meissä, että me saatamme kaiken, minkä tahdomme, heittää pois. Suurta on rakkaus ja sen tuoma hurmaus, suurta on uhrautuminen toisen puolesta, mutta suurempaa on vielä kaiken hävittäminen, saadakseen itselleen sen, mitä kaipaa. Kun voiman itsessäsi täydellisenä tunnet, silloin et myöskään mitään kadu. Hän, joka katuu, katsoo taakseen ja heittää siten pois sen, joka on edessä.
— Minä tunsin itsessäni olevan paljon voimia, jotka olisivat suurta saaneet aikaan, jos hän, tuo yksi, olisi minuun horjumattomasti uskonut. Minä tiesin, että minä hänen kauttaan olisin voinut tulla kuuluisaksi ja kaikkien kunnioittamaksi.
— Jos toisten kunnioitus on sinulle tärkeämpää kuin oma tekosi, niin pieneksi silloin voimasi tunnet. Yksinänsä on lopulta se mies, joka ottaa elämänsä kokonaisesti.
Vanhus katseli syvään Juhanan silmiin. Sitten hän sanoi:
— Sinä olet taistelusta uupunut. Mene levolle. Kun aamu tulee, niin keskustelemme kaikesta tyynesti ja rauhallisesti.
Juhana vaipui rahille.
Päre sammui hiljaa pihdissään uunin korvalla.
Juhana katseli ylös kattoon, jossa pienestä aukosta näkyi palanen taivasta.