— Kuka määrää työt?
— Armollinen rouva käy joka päivä meille töitä määräämässä. Hän ymmärtää kaikki niin hyvin. Ja usein, kun hän on epävarma, hän kysyy minulta: kuinka Juhana näissä asioissa teki?
Juhana oli vaiti.
— Armollisella rouvalla on varmaankin kovasti ikävä sinua. Hän puhuu niin usein sinusta.
Juhana oli vaiti.
— Millainen herra on hänelle?
— Eihän kukaan tiedä, kuinka herra menettelee häntä kohtaan, kun rouva ei koskaan valita. Jos rouva sinua on muistanut, niin on herrakin. Hän on toimittanut sinulle kirkon kirouksen. Kun sinä kuulut olleen Meren Eerikin kanssa yksissä hävitystöissä, on kirkko sinut pannut pannaan. Ei kai siitä nyt tulekaan enää mitään, että me yhdessä saisimme taivaassa olla. Rovasti ei päästä sinua sinne.
Juhana oli kauhulla kuunnellut pojan puhetta.
Hän oli siis kirkon kirouksen alainen. Se sulki häneltä ainiaaksi sen elämän, jossa Katarina eli. Sinne ei hän koskaan voisi takaisin palata, vaikka hän koettaisikin sovittaa kaiken. Maailma oli häneltä suljettu ja paratiisin portti lukkoon lyöty.
Epätoivoissaan Juhana peitti kasvonsa käsillään.