Suurta ja pyhää on luopuminen. Se on se voima, jonka kautta ihminen irtaantuu kaikesta maallisesta.
Olen henkäyksilläni polttanut sinusta pois kaiken alhaisen, jotta otollinen olisit minun valtakuntaani.
Näin haastoi näkymätön vieras Katarinalle illan hämärässä.
Kuinka rikkaaksi Katarina nyt itsensä tunsi, kun hän tiesi voivansa ja saavansa tehdä paljon tuon miehen puolesta, joka oli hänet lykännyt luotaan.
Kun hän ei enää koskaan voinut toivoakaan saavansa tavata häntä ja saavansa olla hänen omansa, niin hän tunsi nyt vasta saavuttaneensa täydellisen rauhan itselleen ja olevansa valmis elämään aina muistellen, aina ajatellen häntä.
Ja ristin voimakas varjo painui hänen elämänsä niityn yli ja hän tunsi kaikkien kukkien voimakkaan tuoksun.
Usko korkeimpaan valtaan, joka hänen kohtaloaan johti, varmistui hänessä.
* * * * *
Kun Juhana oli palannut Aslaluodolle, ei hänessä ollut mitään muuta ajatusta kuin polttava vihan tunne kaikkia ihmisiä ja kaikkia luotuja kohtaan.
Hävittää hän tahtoi kaiken, niin tarkoin, ettei mitään enää jäisi jäljelle, ei kiveä kiven päälle niistä rakennuksista, joiden sisällä hän oli elänyt.