Ei kukaan saisi jäädä eloon niistä ihmisistä, jotka olivat tuottaneet hänelle turmiota.
Hän yllytti rosvot ryöstöretkelle Poikon kartanoon. Ja niin kiihkeät olivat hänen sanansa, että rosvot innostuivat ja päättivät tehdä matkan.
Eräänä pimeänä yönä he monella veneellä soutivat Aslaluodolta ja laskivat maihin sen lahden rantaan, jonka varrella Viljaisten kartano oli.
XVI.
Kauhunhuuto kaikui Poikon kartanossa, kun rosvojoukko sinne hyökkäsi.
Yön pimeässä he olivat tulleet aivan talon luo. Vahtikoira oli haukahtanut ensin kiivaasti, mutta tunnettuaan Juhanan, joka astui joukon etunenässä, se vaikeni ja seurasi miehiä.
Rosvot olivat tuoneet mukanaan tervaa, jolla he sivelivät palvelijain rakennuksen nurkan ja sytyttivät sen sitten.
Rakennuksesta syöksyivät huovit, mutta ankarilla iskuilla otettiin heidät vastaan. Siihen oli joukko rosvoja asettunut.
Juhana johti sitä joukkoa, joka hyökkäsi päärakennukseen.
Sen vahva ovi kesti Juhanan kiivaat kirveeniskut.