— Opi kiittämään Herraa ja Jumalaasi kaiken armon edestä.
Koettelemuskin on armo hänen puoleltaan.
— Olette vanha ja teilläkin on kerran ollut mieli nuori ja tunnette elämän paremmin kuin minä. Opettakaa minulle, miten minun tulee elää.
— Minä sen suuren opin jo annoin sinulle. Luovu, niin sinä toiselle sen kautta annat. Rukoile, että tuon miehen mieli kääntyisi katumukseen. Jos hän sen tekee, niin peruutan kirkon kirouksen heti sen jälkeen, kun se on hänen ylitseen luettu. Lain kourista en voi häntä pelastaa. Mutta tahdon niin tehdä, että kaikki rangaistus, mikä hänen osakseen tulee, on lopulta minun määrättävänäni. Lain tulee saada rangaista sitä, joka lakia vastaan on noussut.
— Te annatte minulle elämän takaisin. Kuinka teitä kiittäisin siitä hyvästä, minkä minulle olette tehnyt.
— Olen ymmärtänyt sinun surusi ja minun tulee sitä lieventää. Me ihmiset saamme kärsiä toistemme puolesta, jotta toiselle armo tulisi annetuksi. Sinulle on annettu tämä tuska, jotta sen kautta voisit hänelle hankkia anteeksiannon ja sovituksen.
XVIII.
Jalkapuussa, Rymättylän kirkon asehuoneessa istui Juhana.
Tapulin alla oli huone, jonne kirkkoon menevät jättivät aseensa seinille riippumaan. Tänne oli Juhana tuotu ja asetettu jalkapuuhun odottamaan kirkon kirousta.
Hänen kätensä olivat lujasti sidotut selän taakse, ja jalat olivat kiinnitetyt jalkapuuhun, joka oli suljettu kahdella suurella lukolla.
Hän istui ja katseli, miten kansa hänen ohitseen meni Herran huoneeseen.