— Mitä sinä höpiset?
— En minä höpise. Minä puhun aivan vakaita asioita. Aiotko sinä tulla pyhimykseksi?
— Mistä sinä sellaista olet saanut päähäsi?
— Minä heräsin yöllä ja silloin kuulin, miten sinä huoneessasi jonkun kanssa puhelit. Kävikö taivaallinen sinun luonasi yöllä?
— Minunko luonani yöllä? Taisipa käydä taivaallinen.
— Sitä minä arvelinkin, ettei se mies mitään joutavia puhu, vaan on sillä täysi tosi mielessään.
Poika tuli aivan Juhanan viereen ja katsoi kirkkailla silmillään häneen.
— Kuule, sanoi hän, kun sinä pääset sinne ylös, niin otathan minutkin. Minä tulen sinne sinun renkipojaksesi. Ja kyllä minä hyvin syötän ja juotan hevosesi, siitä voit olla aivan varma.
— Etkö sinä siellä isääsi ja äitiäsi tahtoisi tavata ja olla heidän kanssaan?
— Tiedäthän sinä, ettei minulla sellaisia olekaan. Mutta mitä sitä kysyt? Kai nekin siellä taivaassa ovat, mutta eivät he minua tunne ja tuskin minäkään heitä, niin että minä jään sinun luoksesi. Otathan minut sinne, otathan? Ei nyt heti, mutta sitten kun menet.