Juhana silitteli pojan päätä ja sanoi:
— Meillä kahdella orvolla on varmaankin kerran oleva sama taivas, ja sama onni on koittava meille kummallekin.
Sitten hän jatkoi reippaasti ja iloisesti:
— Sinä saat minun nimikkotammani varsan omaksesi.
— Oikeinko omaksi?
— Ihan omaksi.
— Oikeinko nimikkohevoseksi?
— Nimikkohevoseksi.
— Eikä sitä oteta minulta pois?
— Ei koskaan.