— Sitten ei minulla olekaan vielä mitään kovaa kiirettä.
— Minne?
— Sinne taivaaseen. Minä tahdon ensin nähdä hevoseni suurena, ja siihen kuluu vielä muutamia vuosia. Saanhan minä sen varsan nyt heti, vielä tänään?
— Saat.
Juhana juoksi pihalle, otti auran lähteäkseen kyntämään. Ja hän huusi korkealla äänellä, huusi niin, että metsä kaikui.
— Mitähän vouti tänään niin riemuisesti rinkaisee, aivan kuin humalassa olisi, sanoivat palkolliset.
Renkipoika kuuli sen ja vastasi kiukkuisesta
— Ei hän humalassa huuda. Osaa sitä ihminen muutoinkin kiljua. Kyllä minä tiedän, mikä ilo hänelle on tapahtunut. Ja kun hän lupasi minullekin siitä osan, niin osaan minäkin huutaa.
Ja pojan kimeä ääni kuului kauas. Juhana kääntyi nauraen tallin ovella.
— Mitä sinä siellä huutelet, aivan kuin paratiisin niityltä hevosia hakisit?