— Näenhän minä hänet useinkin.
— Missä?
Kateus välähti Katarinan mielessä. Mitä tekemistä tuolla tytöllä oli
Juhanan luona?
— Kartanossa tietenkin, vastasi Matleena.
— Eihän sinulla ole mitään syytä mennä sinne.
— Kyllä minulla, armollinen rouva, on. Meidän Kaunikki on kaikkina näinä päivinä eksynyt Viljaisten karjaan, ja minä saan aina illalla mennä sitä hakemaan sieltä.
— Eikö joku renkipojista voisi käydä sitä sieltä hakemassa?
— Voisihan kyllä, mutta teen minäkin sen mielelläni.
— Sinä menet kai sinne voudin tähden?
Kuinka kipeältä tuntui Katarinasta kuullessaan, miten tuo hento tyttö tuossa sai vapaasti mennä sinne, minne hänen mielensä paloi, jota vastoin…