— Kyllä minä hänenkin tähtensä menen. Minun mieleni tulee aina niin kepeäksi, kun hänet näen. Ja jos hän on sanonut minulle hyvän sanan, niin mieleni oikein sulaa onnesta.
— Sinä rakastat siis häntä?
— En minä tiedä, rakastanko? Minä vain iloitsen siitä, että hän on täällä ja että saan nähdä hänet ja saan puhella hänen kanssaan.
Katarina tahtoi tietää, kuinka paljon tyttö oli Juhanalle sanonut tunteestaan ja mitä Juhana vuorostaan oli hänelle sanonut. Nyt, kun toinen nainen oli astumassa hänen tielleen, nyt hän ei tahtonut tuota miestä antaa muille. Tuo mies oli hänen onnensa ja siksi hän hänet tahtoi omistaa.
— Sanohan, Matleena, mitä olisit hänen hyväkseen valmis tekemään?
— Miksi sellaista kysytte, armollinen rouva? Mitä ikänä hän vaatisi minulta, sen minä tekisin? Miksi minä missään tinkisin? Tuhat kuolemaa olisin valmis hänen puolestaan kestämään.
— Ei kuolema ole suurin uhri, minkä rakkaansa tähden tekee.
— Mikä olisi vielä suurempaa? Sanokaa se minulle!
— Voisitko elää, vaikka et saisikaan häntä omaksesi?
— Enkö nyt jo sitä tee? Olenhan minä onnellinen, vaikka hän ei minua rakastaisikaan.