Hän nousi ja käveli levottomana huoneessaan.
Sitten hän meni pyhänkuvan eteen ja rukoili.
— Jumalani, jumalani, anna minulle yksi ainoa onnen hetki, niin minä kiitän sinua. Anna minun yksi ainoa kerta tuntea itseni täydellisesti onnelliseksi. Älä minua rankaise, jos minä hänelle kokonaan tahdon kuulua. Minä en voi enkä tahdo jakaa. Minä olen tähän asti elänyt valheellista elämää. Anna minun kerran elää lyhyt hetki todellisesti, jakamattomasti ja suuresti. Eihän se voi syntiä olla, minkä sinä väkevänä voimana meissä olet herättänyt.
IX.
Kesäaituuksessa seisoi karja ja märehti. Tarhan keskellä paloi lehmisavu, joka karkoitti itikat pois. Sinisenä nousi sauhu tyynessä ilmassa, leijaili hiukan sivulle, kun lehmä asteli sen ohitse.
Aidan luona seisoi Juhana ja katseli karjaa, joka valmistautui levolle.
Hän kuuli askeleita takanaan, ja kääntyessään näki hän Matleenan.
— Mitä Matleena meidän talosta etsii? kysyi hän, nähdessään nuoren tytön punastuen lähenevän.
— Meidän Kaunikki on eksynyt teidän karjaan, ja minä tulin sitä kotia etsimään.
— Mitenkä Poikossn on eletty?