— Miksei siellä hyvin elettäisi. Herrakin on ollut matkoilla, kuuluu olevan nyi Turussa ja kohta tulevan kotiin. Silloinhan kaikki taas käy synkemmäksi.
— Mitenkä armollinen rouva on voinut?
— Eihän tuon voimisesta tällainen kuin minä mitään tietää saa. Eiköhän liene hyvissä voinnissa, kun olen kuullut hänen laulavankin. Mutta miksi Juhana sellaista kyselee? Tulisi itse kartanoon, niin voisi kysellä sitä häneltä itseltään. Onhan hän aina Juhanalle ollut kovin ystävällinen.
— Onko hän kysellyt minua?
— En ole kuullut. Mutta miksipä ei olisi kysellyt. Kaivanneet me olemme kaikkikin Juhanaa sinne. Tahtoisimme niin mielellämme kuulla taas satuja, kun illalla istumme tuvassa.
— Kaipaatko sinäkin, pikku Matleena?
— Mitäpä minun kaipaamisistani Juhanan tarvitsee välittää.
— Kysyn sittenkin. Onko Matleena minua kaivannut?
— En tiedä, kaipaanko vai en.
Ja tyttö käänsi katseensa pois ja aikoi mennä aidan yli karjatarhaan.
Mutta Juhana pidätti häntä.