— Mene pois! huusi Juhana.
Hän olisi tahtonut avata oven ja lyödä tyttöä.
Juhana piteli oven rivasta kiinni, hän ei enää tahtonut tyttöä nähdäkään.
Viimeinen kova ponnistus, sitten tyttö hellitti otteensa ja rukoilevin ja hellin äänin lausui:
— Sinun täytyy kuulla minua, Juhana! Avaa ovi! Sinä et tiedä, mitä on tapahtunut.
Juhana tahtoi tukkia hänen suunsa. Jos tytön jyskytykseen heräävät toiset talossa! Ja miksi he eivät sitä tekisi? Silloin he nauraen kertovat, kuinka nuori Matleena oli hänen luokseen yöllä tullut.
Estääkseen sen hän avasi oven ja sanoi hiljaa, mutta äänellä, jossa suuttumus kuumana hohti:
— Mene pois!
Hän katsahti tyttöön ja näki parin hätääntyneitä suuria silmiä.
— Mitä sinä etsit minun luotani?