— Anna minulle anteeksi se, etten paremmin osaa sinulle näyttää, kuinka paljon minä tahtoisin sinun tähtesi tehdä, sanoi tyttö.
Juhana tunsi, miten mielensä heikontui ja miten hän tunsi itsensä helläksi sen suuren surun edessä, jonka hän tiesi Matleenan osaksi tulevan.
— Ei minulla ole mitään sinulle anteeksi annettavaa, sanoi hän. Sinä olet hyvä tyttö. Koeta voittaa rakkautesi minuun, sillä minä en siihen koskaan voi vastata.
Kirkkaus levisi tytön kasvoille.
— Enhän minä sinulta mitään pyydä; enkö minä silloin saa sitä pitää?
Juhana ei osannut mitään vastata. Hän teki hellän torjuvaisen liikkeen ja sanoi:
— Mene nyt!
— Olethan varuillasi, jos hän aikoisi sinulle jotain pahaa?
— Ei minulle kukaan taida mitään pahaa tehdä. Mene!
Matleena katsoi häneen ja läksi sitten kulkemaan Poikon kartanoa kohden.