— Tiliä ja mistä?
— Sen sinä tiedät sanomattanikin. Rukoile jumalaasi, että hän olisi sinun sielullesi armollinen, sillä sinun ruumiisi on nyt minun vallassani.
— Joka päivä olen tehnyt tilini taivaalliselle isälle, vastasi Juhana tyynesti. Mutta mikä on se tilitys, joka minun nyt on tehtävä?
Gödike Fincken kädet puristuivat nyrkkiin. Hän olisi tahtonut hyökätä voutiinsa käsiksi ja surmata hänet, mutta sitä ennen hän tahtoi tietää, missä määrin hänen oikeuksiaan oli loukattu.
— Minä olen ottanut palvelijan talooni, mutta huomaankin hänen muuttuneen varkaaksi.
Juhana kävi kalman kalpeaksi. Hänen miehuuttaan oli syvästi loukattu.
Hän aikoi hyökätä herraansa käsiksi. Samassa hänen silmänsä suuntautuivat Gödike Fincken ohitse tielle, joka kartanosta vei Poikkoon. Metsän reunasta erkani ratsastaja, hän tunsi sen.
Juhana vastasi sen vuoksi tyynesti:
— Minä en tiedä mitään varastaneeni.
— Kunniani olet sinä varastanut, karjaisi Poikon herra.