— Vai pakoon aiot, sinä kurja mato, huusi Gödike Fincke. Kauniilla muodollasi sinä olet tullut lumoamaan naisten mielet. Mutta ennenkuin sinut hengiltä otan, tahdon sinun muotosi ainiaaksi pilata.
Ja Poikon herra nosti piiskansa ja löi sillä Juhanaa keskelle kasvoja.
Punainen, hohtava juova näkyi miehen kasvoilla. Verisenä se loisti, mutta verisenä punoittivat myöskin miehen silmät, joista pelottava viha leimusi.
Karjaisten ryntäsi Juhana pystyyn, eivätkä huovit voineet sitä estää.
Hän huusi ja alkoi syöksyä herraansa käsiksi.
Mutta huovit olivat varuillaan, ja suuttumuksen vaahdon valuessa suupielistä sai Juhana nähdä, miten Gödike Fincke ilkkuen seisoi hänen edessään.
— Minä tahdon sinua rangaista aivan kuin koiraa, joka ei ole minulle ollut uskollinen. Juovikkaaksi minä tahdon sinun kasvosi tehdä ja sitten näyttää sinut sille naiselle, joka sinun kauniiseen muotoosi on mieltynyt.
Uudelleen hän kohotti piiskaansa.
Hän iski.
Kuului vihlova kiljahdus.
Katarina oli rientänyt perille, oli hypännyt hevosen selästä ja heittäytynyt molempien miesten väliin.