Gödike Fincken piiska osui hänen oman vaimonsa kasvoihin.
Niin odottamaton oli kaikille Katarinan tulo, että huovit eivät osanneet olla varuillaan, vaan päästivät Juhanan vapaaksi.
Kun Juhana oli nähnyt Katarinan edessään ja heittäytyvän vaaraan hänen tähtensä, niin elämisen halu täytti voimakkaana hänet.
Hän tahtoi elää, elää, olla vapaa!
Hän ponnahti syrjään ja ennenkuin kukaan oli ennättänyt pidättää, hän jo oli hypännyt Katarinan ratsun selkään ja kiiti pakoon.
Katarina vaipui pyörtyneenä maahan.
Kiroillen huusi Poikon herra huovejaan ottamaan kiinni pakolaisen. Mutta ennenkuin nämä ennättivät nousta ratsuilleen, oli Juhana jo etäällä.
Juhana tunsi jokaisen kolkan molempien kartanoiden alueesta. Hän kiiti eteenpäin, ajoi Poikon kartanon ohitse ja käänsi hevosensa sille tielle, joka vie Rymättylään.
Päästyään jonkun matkaa hän eräässä mutkassa heittäytyi ratsun selästä ja ajoi hevosen menemään tietä eteenpäin. Itse hän piiloutui metsään.
Kätköstä kiven takaa hän näki huovien vinhaa vauhtia ajavan hänen ohitseen.