Mutta mistä?
Kääntyisikö hän oman sukunsa puoleen? Hän oli siitä niin kauaksi tullut, ettei kukaan heistä olisi valmis asettumaan hänen puoltajakseen.
Kuka heistä ymmärtäisi sen loukkauksen suuruutta, jonka hän oli saanut kokea.
Sen voi ymmärtää vain se, joka on lain ulkopuolelle tullut.
Tässä hän nyt oli yksinään ja oli pakotettu kirosanoista etsimään lohdutusta.
Kyyneleitä ei enää hänellä ollut, viimeiset oli vihan tuli hänestä kuivannut. Mutta sielun pohjalla nuo itkemättä jääneet kyyneleet polttivat pois kaiken hellän ja uneksivan.
Hänestä tuli lyhyessä hetkessä mies, jolla ei ollut enää mitään kadotettavissa ja joka sen vuoksi oli myöskin valmis joka hetki heittämään kaiken pois.
Lain ulkopuolelle hän tahtoi päästä, sillä koston hän tahtoi ja sitä ei ihmisten, sitä ei tämä laki hänelle antaisi.
Hän oli nyt valmis katkaisemaan kaikki kahleet, jotka sitoivat hänet siihen elämään, mihin hän tätä ennen oli kuulunut.
Hän loi salamoivan katseen sinne, missä hänen onnensa lyhyen kesäisen ajan oli asuntoaan saanut pitää, loitos, missä sinisen metsän sisästä näkyi Poikon kartano.