— No, ei sitten muuta kuin kuuden päivän päästä taas tavataan, sanoi poika.
Kun keisari jo oli menossa kartanolla, huusi poika hänelle:
— Pitääkö sen kirkon olla jonkun määrätyn mallin mukainen, vai saanko oman kuosini mukaan rakentaa?
— Se on oleva aivan samallainen kuin minun suuri kirkkoni, vastasi keisari.
— Sitten ei ole hätää mitään, sanoi poika. Sehän sellainen on aivan lasten leikkiä.
— Viisainta olisi, kun et kerskailisi niin paljoa.
— Enhän minä kerskaile, minä puhun vain asioista, jotka ovat helppoja.
Kiukusta sähisten meni keisari kotiaan. Poika meni vaimonsa luo ja sanoi:
— Kyllä kai sitä kirkkoa olisi jo niinkuin aloitettava tehdä, jos aijot sen saada kuuden päivän päästä valmiiksi.
— Minä lennän sukuni luo, kyllä se pitää siitä huolen.