Ja hän lensi joutsenena pois ja viipyi sillä matkallaan kuusi vuorokautta.
Kun määräaika oli loppunut, niin oli kirkko valmiina. Kun keisari tuli sitä katsomaan, niin oli poika paraillaan kirkossa.
— Keisari tulee, huomaan minä, katsomaan tätä uutta kirkkoa. Valmishan se on. Ei puutu muuta kuin että lakaisen viimeiset lastut pois, jotka rakennusmiehet siinä loppukiireessä ovat unohtaneet korjata. Eihän se kumma olekaan, kun niin lyhyessä ajassa saivat sellaisen työn tehdä, jos hiukan lastuja jäikin.
Keisari oli niin täynnä kiukkua, ettei hän saanut sanaakaan suustansa. Poika huomasi sen ja sanoi:
— Ei keisari suotta etsi sanoja kiittääkseen. En minä niitä odota. Olenhan vain tehnyt sen, minkä olen tainnut.
Keisari kutsui kaikki neuvonantajansa ja sanoi heille:
— Jollette nyt osaa keksiä sille pojalle sellaista tehtävää, joka on mahdoton, niin minä otan teidät joka ainoan hengiltä.
Siinä nyt neuvonantajat löivät kaikki viisaat päänsä yhteen. Kun he kaikki olivat suuria konnia, niin keksivät he vihdoin sellaisen tehtävän, ettei olisi luullut kenenkään voivan sitä täyttää.
Mielihyvillään meni keisari pojan luo ja sanoi:
— Nyt annan sinulle viimeisen tehtävän. Sen jos voit täyttää, niin en sinua enää milloinkaan kiusaa.