Syötyään poika kertoi akalle, mitä hän oli etsimässä. Koko yön akka istui ja selaili kirjojaan, ja aamulla hän sanoi:
— Minä en sitä tiedä, mutta sisareni on vanhempi, hän voi sinulle siitä tiedon antaa.
Poika tuli samanlaiselle mökille ja siellä istui toinen akka. Ei tämäkään tietänyt mitään tuosta, jota poika etsi ja lähetti hänet kolmannen sisarensa luo, joka oli vanhin heistä kolmesta.
Kun poika tuli kolmannen sisaren luo, niin tämäkin etsi kaiken yötä kirjoistaan löytämättä mitään. Aamulla hän sitten puhalsi vaskitorveen.
— Sinun torvessasi on komea ääni, sanoi poika. Ketä sinä sillä kutsut?
— Kutsun kaikki peikot, maahiset ja vetehiset, vastasi akka.
— Sittenhän minä nekin kaikki näen yhdellä kertaa, sanoi poika. Näyttää se minun vaimoni suku olevan kovasti suuri ja monenmoinen.
Nyt alkoi kerääntyä akan tuvan luo kaikenlaisia peikkoja. Siinä oli yksisilmäisiä, kolmisilmäisiä, yksijalkaisia ja monijalkaisia. Ne kävelivät, matelivat, hyppivät ja lensivät. Muutamat olivat ihmisen muotoisia, toiset kaukana siitä.
Näiltä kysyi akka:
— Osaatteko mennä tietämättömiin ja tuoda näkymätön.