Kilkan pojat menivät molemmat vuoren juurelle ja odottivat siellä keppiä, Mutta sitä ei kuulunutkaan, sillä poika oli pitänyt kepin omanaan ja riensi tiehensä jättäen pojat sinne odottamaan aarteineen.
Poika palasi kaupunkiin ja meni siihen huoneeseen, jossa hän oli asunut. Siellä hän kuljetti keppiä toisesta kädestään toiseen. Äkkiä hyppäsi kepin sisästä kaksi kookasta sankaria esiin.
— Mitä tahdot? kysyivät ne.
— Laittakaa tästä lasinen silta kuninkaan linnaan.
Miehet katosivat ja palasivat pian takaisin ja sanoivat:
— Nyt on tahtosi täytetty. Mitä vielä meiltä vaadit?
— Kultaa ja hopeaa niin paljon kuin eläissäni tarvitsen.
Silloin miehet alkoivat kantaa suuria säkkejä täynnä kultaa ja hopeaa pojan asuntoon. Kaksi päivää he tätä työtä tekivät ja silloin oli pojan huone lattiasta kattoon täynnä kultaa ja hopeaa.
Kun kuninkaantytär näki lasisen sillan, niin alkoi hän sitä myöten kulkea, mutta kun se oli liukas niin kaatui hän tuon tuostakin ja sai palata takaisin linnaansa konttaamalla.
Kun nuo molemmat sankarit olivat lopettaneet kullan ja hopean tuomisen, niin kysyivät he pojalta: