— Mitä vielä tahdot?
— Linnan kuninkaan tyttären linnan eteen, niin leveän ja korkean, että se sulkee valon pois hänen asunnostaan.
Kuninkaantytär makasi vuoteessaan ja ihmetteli, kun ei aamu alkanut koittaa. Hän nousi ikkunaan ja näki pojan loihtiman linnan. Silloin juoksi hän isänsä luo ja sanoi:
— Minä luulen, että se poika on vielä siellä asunnossaan ja tämä kaikki on hänen toimiaan ja laitoksiaan. Hengiltä se sellainen mies on saatava.
Kuningas lähetti heti suuren sotajoukon poikaa tappamaan. Kun ne sitä lasista siltaa kulkivat, niin hoippuivat ne sinne ja tänne sillan liukkaalla pinnalla.
Kun poika näki kuninkaan sotajoukon tulevan häntä kohden, niin arvasi hän niiden aikeet. Hän otti taikakepin ja kuljetti sitä kädestä toiseen. Nuo kaksi sankaria hyppäsivät heti esiin ja hyökkäsivät kuninkaan sotilaitten kimppuun ja tappoivat ne kaikki tyyni.
Kun sotilaita ei kuulunut palaavaksi, niin lähetti kuningas vieläkin suuremman sotajoukon poikaa tappamaan, mutta nekin kaikki surmattiin. Lopulta, kun kuninkaalla ei enää ollut sotilaita, jotka hän olisi lähettänyt, käski hän kahta vanhaa neuvonantajaansa, vanhaa ukonkäppyrää, menemään kysymään, kuka poika oli ja mitä hän tahtoi. Ukot kontata kompuroivat lasista siltaa pitkin ja tulivat pojan asunnolle.
— Me-me, sanoi toinen heistä, joka änkytti pahasti, olemme tu-tulleet ky-kysymään mi-mikä tarkoitus tällä ka-kaikella on? Tahdotko sinä ta-tappaa ka-kaikki ka-kaupungin asukkaat?
— Aijai, sanoi toinen heistä, joka oli jo niin vanha, ettei hän osannut enää ajatellakaan. Sinä et saa tehdä sellaisia siltoja tänne, että me sillä olemme saaneet mukella, kieriskellä ja kontata, ennenkuin olemme päässeet tänne asti, Mitä sinä oikeastaan tahdot?
— Ku-kuka sinä olet?