— Hoi sammakko, ota vastaan nyt, jo tullaan.
Ja hän hyppäsi alas ja tulla tupsahti sammakon pehmoiseen selkään.
— Nyt on parasta lähteä lietsuun, sanoi hän sammakolle, ennenkuin talon isäntä tulee kotia.
Sammakko läksi loikkimaan. Kun he tulivat sinne meren lahden rannalle, niin sanoi poika.
— Henki, tuo tänne syötävää ja juotavaa. Tuo runsaasti, sillä tämä minun toverini ei ole mikään vähäruokainen.
Rasiasta tuli tuo nainen esiin ja valmisti heille runsaan aterian. Kun he tulivat sen akan luo, joka sammakon oli kutsunut esiin, niin sanoi sammakko:
— Elä nyt enää minua vaivaa, vaan anna minun mennä, sillä minä olen jo vanha ja istun mieluimmin yhdessä paikassa.
Poika päästi sammakon menemään. Hän kiitti akkaa hyvästä avusta ja läksi kulkemaan kotiaan kohden. Hän tuli toisen akan luo ja sitten ensimäisen luo ja lopulta tuli omaan taloonsa. Se oli aivan tyhjä.
— Olisipa nyt vaimoni kotona, sanoi poika, niin olisi minun hyvä olla.
Samassa jo vaimo tulikin.