— No, nyt en minä tiedä enää, olenko itsekään mies vai nainen.
— Kyllä minä olen aina tietänyt, ettei sinussa paljoa miestä ole, sanoi siihen hänen vaimonsa.
Kuninkaan tytär suuttui niin tästä kaikesta, että hän otti miehekseen ensimäisen, joka tuli häntä kosimaan. Kuninkaan poika otti vaimokseen viereisen kuninkaan tyttären, ja sanoi:
— Hyvä oli, etten tuota naista omakseni saanut, sillä hän olisi ollut aivan liian viisas minun vaimokseni.
Ja kaikki myönsivät, että siinä oli kuninkaan poika sanonut viisaan lauseen.
KOLME VELJESTÄ.
Kuninkaalla oli suuri sotajoukko ja siinä oli jos jonkinlaisia miehiä. Palvelipa siinä muiden muassa kolme uljasta veljestäkin.
Heidät asetettiin silloin tällöin kuninkaan linnan portille vartioimaan. Kun nuorin veljistä siinä oli vahtia pitämässä, niin näki hän kuninkaan ainoan tyttären ja rakastui häneen. Eihän se rakastuminen itsessään niinkään vaarallista olisi ollut, ellei poika olisi ollut vain sotamies ja tyttö kuninkaan tytär, jota ei sellainen halpa mies koskaan voinut toivoakaan omakseen. Sitä ajatellessaan alkoi poika kovasti huokailla ja surusta laihaksi mennä. Sen kun vanhemmat veljet huomasivat, niin sanoivat he hänelle:
— Elä siinä suotta ole kallellapäin. Heitä hempu mielestäsi ja tule kanssamme metsästämään. Salolla kaikki huolet haihtuvat.
Ja he pyysivät päälliköltään lupaa päästä metsästämään ja läksivät kaikin kolmisin metsän siniseen saliin pyssyt olallaan.