Koko päivän he astelivat näkemättä hiirenpoikaakaan. Kun tuli ilta, niin joutuivat he mäelle, joka oli ympyriäinen kuin leipä. He tekivät sen keskelle tulen ja sitten heittivät arpaa siitä kenen heistä tuli jäädä yöksi vartioimaan. Arpa määräsi nuorimman pitämään huolta tulesta ja vartioimaan nukkuvia kaikista vaaroista.
Kun tuli keskiyö, niin ilmestyi metsästä hirmuisen näköinen ukko, jolla oli pitkä parta, iso kukkaro käsivarrella ja piippu hampaissa. Kun poika sen näki, niin ojensi hän pyssynsä ampuakseen, mutta ukko vain nauroi ja sanoi:
— Elä sinä ruutiasi hukkaan tuhlaa, ei sinun kuulasi minuun pysty! Minuun on jo niin monen monta kertaa tähdätty, mutta aina osumatta.
— Koska sinä olet sellainen, niin mitä minä suotta koetankaan, sanoi poika.
Ukko tuli tulen ääreen istumaan ja sanoi:
— Annahan tulta piippuuni.
— Ota roviosta, vastasi poika.
— Minä en sitä itse koskaan voi ottaa, vastasi ukko, anna sinä.
Poika otti käteensä hiilen ja sytytti sen avulla ukon piipun. Kun ukko oli siinä hetkisen tupakoinut, niin sanoi hän:
— Lähde nyt minua saattamaan minun asunnolleni.