— Hirteen se sellainen mies on pantava, vastasi kuningas.
Kun poikaa vietiin hirtettäväksi, niin oli koko kaupunki sitä katsomassa ja kuningaskin saapui sinne.
Kun poika aijottiin hirteen ripustaa, niin näki pyöveli hänen paidankauluksessaan sormuksen.
— Mikähän rengas tämä on, sanoi pyöveli ja vei sormuksen kuninkaalle.
Tämä katsoi siihen ja huomasi sen siksi sormukseksi, jonka hän veljelleen oli antanut. Siitä kuningas sitten tunsi hänet omaksi veljekseen.
Iloisia olivat molemmat veljekset näin äkkiä kohdatessaan toisensa. Kun he yhdessä olivat juhlineet, tuli heidän mielensä tietää, vieläkö heidän vanha isänsä oli elossa. He nousivat molemmat nuoremman veljen hevosen selkään ja ajoivat entiseen kotiinsa. Vanha, uskollinen renki, joka heidän henkensä oli pelastanut, oli vielä elossa, vaikkakin harmaatukkaisena vanhuksena. Isänsä kohtasivat pojat köyhtyneenä ja kaiken rikkautensa menettäneenä. Kerjäläisenä hän sai kulkea talosta taloon.
Mutta kun pojat isänsä näkivät, niin pukivat he hänet kuninkaalliseen pukuun ja lupasivat viedä hänet sinne, missä heidän valtakuntansa oli.
Äitipuoli oli tuon ilkeän miehen kanssa yksissä juonissa anastanut kauppiaan kaiken omaisuuden. Pojat antoivat vangita heidät ja tuomitsivat heille kummallekin kovan rangaistuksen kaikista heidän pahoista töistään. Ilkeä mies sidottiin kahden hevosen väliin, jotka repivät hänet kuoliaaksi. Äitipuoli haudattiin kivien väliin, niin ettei muuta kuin pää näkyi. Siinä renki sai häntä syöttää niin kauan kuin hän eli kuivilla kauroilla.
Isänsä nostivat pojat tuon hevosen selkään ja kolmisin siinä istuessaan he ajoivat vanhimman pojan valtakuntaan, jonne isä jäi elämään. Mutta nuorempi ajoi hevosellaan siihen kuningaskuntaan, josta hän kuninkaantyttären oli ottanut. Siellä oli kuningas sillä aikaa kuollut, ja kansa valitsi pojan kuninkaakseen. Silloin poika löi kepillään hevosta ja sanoi:
— Nyt muutu ihmiseksi, sillä nyt olet jo sovittanut kaikki pahat tekosi, kun puoli vuotta olet hevosena ollut.