PUNAISEN MEREN KESKEEN UPOTETTU LINNA.
Olipa kerran talo, suuri ja komea. Siinä asui isäntä, jolla oli kolme poikaa, kolme kaunista ja komeata poikaa. Rikas oli talo, mutta äkkiä sen rikkaus alkoi vähetä, sillä pelloilta ei voitu mitään korjata. Joka vuosi tehtiin touko, mutta kesällä tuli yö, aina sama yö, jolloin nousi sellainen rajuilma, että se kaiken hävitti.
Kymmenen vuotta oli täten kulunut, kun aivan epätoivoisena lausui isäntä pojilleen:
— Miksi enää suotta kylväisin, kun aina myrsky kaiken kylvön hävittää. Tuho tässä on tulossa ja hätä ja puute meille kaikille.
Sanoi silloin vanhin poika:
— Anna minun kylvää tänä vuonna, ehkä onni on minulle suotuisampi.
Isä suostui poikansa pyyntöön. Tämä höysti pellot ja kylvi niihin siemenen. Tuli kesä ja tuli tuo yö, jolloin aina ennen myrsky oli viljan tuhonnut. Nousi nytkin sellainen ilma, että kaikki tuhoutui pellolla.
Sanoi silloin keskimmäinen poika:
— Anna minun kylvää tänä vuonna ja tahdonpa selvän saada, mistä tuo rajuilma tulee.
Isä suostui poikansa pyyntöön. Tämä muokkasi pellot ja teki touoksi. Tuli kesä ja kun tuli tuo merkitty yö, niin meni poika vartioimaan. Yöllä nousi sellainen myrsky, että puut kaatuivat, ja poika peloissaan meni saunaan pakoon. Kun hän aamulla katseli peltoa, niin oli se kokonaan tuhottu.