— Jää sitten taloon ja lepää matkasi vaivoista, sanoi isäntä.
Kun poika siinä penkillä makasi, niin alkoi emäntä kattaa pöytää ja kokosi sille oikein upean aterian.
Syötyään iltasen panivat he maata. Aamulla läksi isäntä pojalle näyttämään talon tavaroita ja rikkauksia. Hän vei pojan aittaan, joka oli aivan täynnä kuparia.
— Tämä ei vielä mitään, sanoi isäntä, mutta katsotaanhan toista aittaa.
Hän vei pojan aittaan, joka oli aivan täynnä hopeaa.
— Ei tämäkään ole vielä mitään, sanoi isäntä, mutta mennäänpä kolmanteen aittaan, niin jotain näkemäsi pitää.
Kun he kolmanteen aittaan tulivat, niin oli se aivan täynnä kultaa. Silloin poika pisti taikalakin päähänsä ja ajoi laukkunsa rahoja täyteen. Isäntä etsi etsimistään poikaa, ja kun ei häntä aitassa nähnyt, etsi aitan ulkopuolelta. Kun ei sieltäkään löytänyt, palasi hän aittaan ja sanoi:
— Mihinkä se poika joutui?
Kun hän kultalaariinsa katsoi, niin näki hän siinä syvän kolon.
— Rosvon taisinkin talooni yöksi ottaa ja hänelle aarteitani näytellä, vaikka hän itseään hevosenhakijaksi sanoikin, arveli isäntä.