— Me emme jouda sinulle vettä ammentamaan, koska kaikki aikamme menee tämän virran tyhjentämiseen. Mutta tuossa rahilla on kuppi, Siinä se on ollut kuusi ajastaikaa. Ota se ja sillä ammenna, mitä janosi tyydyttämiseksi tarvitset. Meidän täytyy joesta vettä pois kantaa siksi, kunnes aika on täytetty, ja joki kuivunut on.
Poika otti kupin ja sillä itselleen joesta ammensi. Mutta kun hän vettä maistanut oli, niin huomasi hän sen maidoksi.
— Miksi he minua pettää tahtovat, ajatteli poika, koska he sitä vedeksi sanovat, joka maitoa on?
Kun hän yönsä levännyt oli ja aamulla aikoi jälleen taipaleelle lähteä, niin kysyivät tytöt:
— Minne menet, mikä on matkasi maali?
— Jumalaa etsin. Hän minulle vaimon antoi, mutta keisari sen minulta anastaa tahtoo. Ja nyt Jumalalta kirjaa pyytäisin, jotta omani ainaisesti pitää saisin.
— Kun hänen luoksensa saavut, niin kysy häneltä, miksi meidän kuusi vuotta on täytynyt tästä joesta vettä ammentaa, eikä se loppua tahdo?
Kolmannen päivän iltana saapui poika uupuneena pienelle pirtille ja poikkesi sinne yösijaa pyytämään. Kun hän tupaan astui, niin oli siellä yksinäinen vaimo.
— Salli minun luonasi tämä yö viivähtää, sanoi poika, sillä uupunut olen ja pitkä taival on vielä edessäni.
— Levätä saat, vastasi vaimo, mutta mitään en voi sinulle ravinnoksi antaa, sillä yöt päivät täytyy minun kiviä purra eikä minun vaivoilleni loppua näy.