Ja kun he akan asunnolle saapuivat ja tämä heitä vastaan tuli kantaen helman täyden kauniita leipiä, niin armahti Jumala häntä ja päästi hänet kiviä syömästä.
Ja Jumala palasi omaan kirkkaaseen asuntoonsa, ja onnellisena eli poika linnassaan nuoren vaimonsa kanssa, ja heidän elämänsä oli tyyni ja rauhallinen kuin hopean hohtava virta, joka kukkivain niittyjen halki kulkee ja siunausta tuottaen edelleen virtaa, kunnes sen laineet ennättävät meren aukean ulapan, jonne se levolle käy.
KAUKOMAAN PRINSESSAN KUVA.
Upporikkaalla kauppiaalla ja hänen vaimollaan ei ollut lasta ja sitä he suuresti surivat, sillä mitä merkitsi heille se varallisuus, jota he kokosivat ja se maallinen hyvyys, jota he niin runsaasti olivat saaneet, kun heillä ei perillistä ollut.
Kauppias oli reipas ja komea mies, eikä hän ilmaissut koskaan, kuinka paljon hänen mieltään painoi se, ettei hänellä ollut poikaa. Hänen vaimonsa oli hiljainen ja kaunis nainen, jonka huulilta laulu helisi, ja jonka sanoja kuullessaan tunsi sielunsa niin hiljaiseksi ja avaraksi.
Kerran kauppias lähti kaukaisille maille, monien merien taa, mistä hän vasta useiden vuosien kuluttua aikoi palata. Vähän aikaa hänen lähtönsä jälkeen synnytti hänen vaimonsa pojan. Ja kun pojan isä oli reipas ja toimelias ja äiti hellä ja sydämellinen, niin tuli pojasta uljas ja kaunis, mutta myös haaveileva ja suuria tekoja uneksiva.
Kun kauppias matkaltaan palasi ja näki poikansa, oli hänen ilonsa aivan rajaton.
— Kaunis on minun poikani, sanoi hän, kauniimpi kuin kukaan muu, mutta rikkaampi kuin kukaan muu täytyy hänen myöskin olla, niin rikas, että kuninkaat ja maan mahtavat häntä kadehtivat.
— Kaunis on minun poikani, sanoi hänen vaimonsa, niin kaunis, ettei toista hänen vertaistaan ole. Mutta hyväksi toivon hänen tulevan, sillä mitä ovat kaikki maailman rikkaudet, ellei hänellä ole hyvää sydäntä.
Ja äiti opetti pojalleen kaikki tarinat, joissa kerrotaan suurista urotöistä ja suurten sankarien suuresta hyvyydestä.