— Jos niin on, poikani, sanoi vanha isäntä, niin on tälle miehelle annettava syötävää ja juotavaa niinkuin vieraaksi tulijalle ainakin.
Heidän syötyään ja levolle mentyään sanoi nuori paholainen, joka nukkui miehen vieressä:
— Kun me aamulla sinulle tarjoamme palkkaa, niin elä ota kultaa eläkä hopeaa. Ota isäni saunavasta ja hänen kalaverkkonsa ja vaadi, että minä aina silloin tulen luoksesi, kun tarvitset minua.
Aamulla sitten ruvettiin tarjoamaan miehelle palkkaa. Vanha isäntä sanoi:
— Mitä tahdot palkaksesi? Tahdotko kultaa vai hopeaa?
— En tahdo kultaa enkä hopeaa, vastasi mies. Tahdon vain sen vastan, jolla sinä kylvet.
— Sen saat, vastasi vanha isäntä. Mutta vähäksi katson sen. Mitä muuta haluat?
— Minä tahdon sen verkon, jolla kalastat.
— Saat senkin. Mutta ei sekään mielestäni vielä kylliksi ole, sanoi vanha paholainen. Sano mitä vielä tahdot?
— Sen, että tämä nuori isäntä aina tulee turvakseni apua tarvitessani.