Pietari ja Paavali käänsivät hevosen ja ajaa nytkyttivät sepän pajalle. He astuivat rattailta alas ja Pietari sanoi Paavalille:
— Nostahan tuo akka uudelleen ahjoon ja ala painaa palkeita.
Paavali teki sen ja sitten Pietari otti akan alasimelle ja alkoi nakutella vasaralla sitä. Ja siitä akasta tuli entistään kauniimpi. Se oli aivan sen toisen akan näköinen paitsi veristä vasaran jälkeä, joka oli jäänyt sen otsaan. Seppä sanoi:
— Tao, hyvä mies, tuo verinen jälkikin sen otsasta pois.
— En minä tao, sanoi Pietari. Jos minä sen teen, niin tulee hän aivan sen toisen akan näköiseksi ja silloin ne voivat joutua riitaan keskenään.
Seppä siinä kiitteli ja kumarteli, niin iloinen hän oli, kun oli akkansa saanut taas henkiin ja entistään koreammaksi. Mutta Pietari sanoi sepälle:
— Vaikka sinä oletkin taitava seppä, niin sen neuvon minä annan sinulle, ettet yritäkään tehdä meidän perässämme.
Seppä lupasi sen pyhästi. Hän kiitteli kovasti molempia miehiä, tarjosi maksuakin heille kaikista heidän vaivoistaan, mutta he eivät ottaneet, vaan nousivat taas rattailleen ja ajaa nytkyttivät pois.
HENGEN ANTAMINEN TOISEN EDESTÄ.
Oli kerran mies ja vaimo ja heillä oli yksi ainoa tytär, joka heille oli tavattoman rakas. Sairastui sitten tyttö eräänä päivänä. Äiti meni levottomana etsimään parantajaa. Niin kohtasi hän loihtijan, joka kysyi häneltä: