Paavali meni, otti hevosen jalan ja toi sen pajaan, jättäen hevosen kolmella jalalla seisomaan. Pietari takoi siihen kiinni kengän ja sanoi Paavalille:
— Viehän tämä paikoilleen ja tuo toinen jalka.
Paavali vei jalan paikoilleen ja toi toisen jalan alasimelle. Näin takoi Pietari kengät hevosen jokaiseen jalkaan. Seppä katseli tätä menoa suu ja silmät auki, niin kummalliselta se hänestä tuntui. Kun hevonen oli kengitetty, kysyi Pietari:
— Paljonko olisi meidän vuokraa maksettava tästä pajan ja pajakalujen käyttämisestä.
— Mitä sitä sellaisesta suotta vuokraa maksaisi, sanoi seppä. Minähän tässä olen saanut nähdä ihmeet ja kummat.
Pietari ja Paavali nousivat taas koninsa rattaille ja läksivät ajella nytkyttämään.
Sillä sepällä oli huononpuoleinen akka, sellainen jo ikäloppu. Nähtyään millaisia ihmeitä nuo molemmat miehet olivat hänen pajassaan saaneet aikaan, päätti hänkin koettaa samaa keinoa. Hän meni tupaan, kuljetti akkansa pajaan ja sitten kopristi hänet käsiinsä, pisti ahjoon, heitti tuhkaa päälle ja alkoi vimmatusti lietsoa. Akka parkui pahanpäiväisesti ahjossa. Lopulta hän heitti parkumisen, sillä hän paloi siinä poroksi. Kun seppä oli akkaansa pitänyt hyvän aikaa ahjossa, nosti hän sen alasimelle ja alkoi vasaralla takoa naputella. Mutta kun hän kerran vasaralla naputti päähän, alkoi siitä veri vuotaa. Silloin seppä pelästyi pahanpäiväiseksi ja arvasi, ettei hänestä olekaan akkansa nuorentajaksi. Hän jätti akkansa siihen alasimelle ja läksi juoksemaan minkä alta pääsi niiden entisten takojien jälkeen. Kun niiden hevonen oli vanha ja huonokulkuinen, saavutti hän ajajat ja sanoi hengästyneenä heille:
— Tulkaa, hyvät miehet, keitä lienettekin takaisin minun pajaani, muuten minun käy onnettomasti ja henki otetaan minulta.
— Mitä sinulle sitten on tapahtunut? kysyi Pietari.
— Kun minä rupesin sitä teidän temppuanne tekemään akkani kanssa, niin siihen se kuoli. Tulkaa hyvät miehet auttamaan minua vaivaista.