Silloin kuningas suuttui ja sanoi tyttärelleen:
— Saat tuota täitä hoidella. Jollei se kolmessa vuodessa tule sian suuruiseksi, niin leikataan sinulta pää poikki.
Tyttö kun sen kuuli, niin pani hän sen täin pieneen laatikkoon ja alkoi sitä syöttää. Parissa kolmessa viikossa se kasvoi niin suureksi kuin se laatikko oli. Silloin hän pani sen suurempaan astiaan, mutta kuukauden päästä oli se niin suuri, että se oli siitäkin muutettava. Siitä muutti tyttö sen suureen tynnöriin, ja kun kolme vuotta oli kulunut umpeen, niin oli se kasvanut niin suureksi, että arveltiin sen painavan enemmän kuin kolmivuotiaan sian.
Silloin se nyljettiin ja nahka naulattiin portin päälle ja kuningas asetti sellaisen määräyksen, että ken arvaa, minkä eläimen nahka se on, hän saa kuninkaan tyttären vaimokseen.
Nyt alkoi vaeltaa kansaa sitä nahkaa katsomaan, mutta kukaan ei voinut arvata, minkä eläimen se oli. Siinä tuumittiin ja päätä pyöritettiin, mutta turhaan. Rikkaat ja köyhät tulivat tarkastamaan, sillä jokainen olisi ottanut mielellään kuninkaan kauniin tyttären vaimokseen.
Eräänä päivänä kuului mereltä järeä ääni:
— Se on täin nahka!
Kun kaikki katsoivat sinnepäin, niin näkivät he merihirviön pistävän päänsä laineista esiin ja sitten painuvan jälleen syvyyteen.
Kuningas ei olisi mielellään antanut tytärtään sellaiselle merihirviölle, mutta hänen vaimonsa sai hänet kuitenkin taivutetuksi tuumaan, ja niin alettiin valmistella häitä.
Kuukauden päästä olivat häät ja kansaa oli kerääntynyt läheltä ja kaukaa. Siinä sitä odotettiin sulhasta. Vihdoin nähtiin merestä nousevan olennon. Ihmisen näköinen hän oli, mutta oli hänellä kolme päätä ja koko ruumis oli karvainen. Kalpeana katseli tyttö sulhastaan. Tämä nosti hänet syliinsä ja vei hänet kauas.