— Ota minun hevoseni ja lähde miestä takaa ajamaan. Kyllä minä sillä aikaa vartioin lintua.
— Mutta te ette saa lakkia nostaa, muuten lintu pääsee pakoon.
Herra lupasi sen ja poika otti hänen molemmat hevosensa, etsi salavihkaa metsästä oman hevosensa ja sian ja läksi kulkemaan kotiaan kohden.
Siinä kartanon herra maantiellä piteli pojan lakkia luullen suojelevansa kultaista lintua. Lopulta hänen teki mieli katsoa, millainen se kultainen lintu oikeastaan oli. Hän nosti hiukan lakin reunaa ja kurkisti alle. Kylläpä hän vimmastui nähdessään sen alla vain kakkaran. Hän huomasi, että mies olikin sama, jolle hänen vaimonsa oli sian ja hevosen antanut. Kiireimmän kautta riensi hän taloonsa, valjasti kolme hevosta ajoneuvojen eteen ja läksi poikaa takaa ajamaan. Ja kiukkuinen oli hänen mielensä, niin että kipinöitsi.
Poika kuuli takaansa jymyä ja siitä hän arvasi, että taas oltiin häntä takaa-ajamassa. Hän piiloitti kiireimmän kautta hevosensa ja sian metsään.
Siinä lähellä oli vanha ämmä niityllä heiniä rukoon panemassa. Tämä kun kuuli kaukaa jyminää, kysyi pojalta:
— Mikä siellä on tulossa?
— Keisari sieltä tulee, vastasi poika.
— Mitä se keisari nyt kesken kiireintä heinäaikaa ajelee?
— Se kulkee ympäri valtakuntaa tappamassa kaikki vanhat ämmät.